70. Timbuktu - Paul Auster

" Sen voi tehdä leivänpaahtimella, sen voi tehdä runolla, sen voi tehdä ojentamalla kätensä vieraalle ihmiselle. Ei ole väliä, miten sen tekee. Että maailma olisi vähän parempi paikka kuin sun tänne tullessa. Se on parasta mitä ihminen voi saada aikaan. "
Lainaus kirjasta sivulta 64.

Timbuktu - kirjan nimi - ei juurikaan kerro kirjasta mitään sitä lukemattomalle. Itselleni nimestä tuli mieleen Afrikassa sijaitseva paikka, joka ei tulisi liittymään mitenkään kirjaan. Parinkymmenen sivun kuluttua selviää tarkoitus sanan takana; Timbuktu on kuoleman jälkeinen paikka Willylle.

Koko elämänsä kierrellen viettäneen Willy G. Christmasin elämä alkaa hiipua. Pitkällä matkallaan hänellä on ollut mukanaan hänen uskollinen koiransa, Mr Bones, jota uhkaa katuelämän kovuus omistajansa kuoltua. Kumppanukset lähtevätkin Baltimoreen etsimään Willyn entistä opettajaa, tarkoituksenaan lahjoittaa tälle viimeiset Willylle tärkeät asiat: Mr Bones sekä Willyn kirjoitelmat. Matkaan tulee kuitenkin odottamaton yllätys ja Mr Bones saa kohdata yksin maailman raakuuden ja ongelmat ennen kuin aurinko voi taas paistaa.

Kirja kerrottuna koiran näkökulmasta saa maailman vaikuttamaan pelottavalta ja koiran jotenkin inhimilliseltä. Kirjassa koiralle ulkomaailma on vaarallinen paikka, jossa tuntemattomat ovat uhka ja ystäviä on melkein mahdoton löytää. Ei siis ihme, että Mr Bones alkaa kaipaamaan kohti Timbuktua, jossa hänen todellinen ystävänsä on.

Kirja on helposti lähestyttävä sen erinomaisen kielensä ja soljuvan tekstinsä ansiosta. Samalla se johdattelee pohtimaan tavallisia asioita, jotka kulkevat ohitsemme päivittäin. Turvattomuutta, ystävyyttä, tuonpuoleista elämää, parannusta. Tarina etenee välillä muistojen kuvittamana kertomuksena, välillä taas todellisuuten palaten, kertoen yhtenäisen kahdesta erottamattomasta ystävyksestä. Kirja onkin surullinen, melkein kyyneleet silmiin nostattava kertomus ystävyydestä ja rakkaudesta, jota kuolema ei pysty katkaisemaan.

Ja sitten viimeisenä vielä maininta omasta mielipiteestäni kirjan suhteen, joka oli jo unohtua kokonaan. En ole aiemmin lukenut Austerin kirjoja, mutta kirja antaa melko positiivisen suhteen kirjailijasta ja mielelläni tutustun muuhunkin hänen tuotantoonsa. Edellisessä kappaleessa mainitsemiini asioihin nojaten voin suositella kirjaa kaikille, jotka vain haluavat kirjaan tarttua. Maailmaamullistava tai suuria pohdintoja herättävä kirja ei oikeastaan ole, mutta jotenkin sopiva kevyempi "välipala".