726. Viattomuuden uhrit - Edith Wharton

Kirjan tapahtumat sijoittuvat viidennelle avenuelle New Yorkiin, jossa rikkaat ja menestyneet yrittävät selvitä seurapiirejä kohdanneista kriiseistä, muiden tuomitsevan katseen alaisina. Viidennellä avenuella kaikki tuntuvat olevan sukua toisilleen ja nimiä löytyykin melkoinen määrä, mm.Wellandit, Newlandit, Mingottit ja Van der Luydenit. Tärkeimpänä kuitenkin Newland Archer, sekä hänen tuleva vaimonsa May Welland.

Archer on nuori mies, joka on menossa naimisiin May Wellandin kanssa ja odottaakin kärsimättömästi kihlajaisia. Kaupunkiin saapuu kuitenkin äkillisesti Mayn sukulainen Ellen Olenska, joka herättää huomiota sekä halveksuntaa seurapiirien keskuudessa, hänen epäonnistuneen avioliittonsa takia. Archeria taas tämä nainen kiehtoo ja pian hän huomaakin katuvansa tulevaa avioliittoaan Mayn kanssa. Archerin uusi rakkaus ei olekaan vain yksipuolista, mutta säädyllisyys ja hienotunteisuus estävät näiden tunteiden olemassaolon.

"Kuin aavistuksena hän näki oman avioliittonsa muodostuvan juuri sellaiseksi kuin useimmat muut avioliitot hänen ympäristössään, ja sellainen mahdollisuus puistatti häntä: se oli aineellisten ja yhteiskunnallisten etujen ikävystyttävä liitto, jossa koossa pitävänä voimana oli toisaalta tietämättömyys ja toisaalta tekopyhyys. "

Archer oli henkilönä mielenkiintoinen, sillä vaikka hän päältäpäin näytti sopeutuvan ympäristöönsä ja sen asettamiin sääntöihin ja käytöstapoihin, pyrki hän aina jollain tavalla kapinoimaan niitä vastaan. Archer ei halunnut tavallista avioliittoa tai tehdä asioita juuri niinkuin kaikki muutkin, vaikka näin yleensa oletettiin. Ehkä juuri tälläisen "uuden kokeilun" halun takia hän kiinnittääkin huomionsa henkilöön, joka ei ole aluksi "yleisesti hyväksytty" piirien keskuudessa. Mielestäni oli kuitenkin yllättävää, kuinka nopeasti hän unohtaa kihlattunsa ja rakastuu toiseen.

Kuten yleensäkin, Archerin ja Ellenin suhde tuntuu täysin mahdottomalta, sillä sen tiellä tuntuu olevan liikaa esteitä, suurimpana Archerin avioliitto. Kirja onkin melko tyypillistä luettavaa siinä mielessä, että kaksi rakastavaista ei voi saada toisiaan, mutta silti kumpikin elää vain toista varten ja toista ajatellen. Kuukaudet kuluvat, eivätkä he näe toisiaan juuri ollenkaan, kunnes kohtalon oikku saattaa heidät taas yhteen, toki vain hetkeksi. Kummallakin henkilöllä on jonkinlainen velvoite, joka pitää heidän jalkansa maassa, eikä anna mahdollisuutta yhteiseen elämään.

Samaan aikaan kahden rakastavaisen yrittäessä pysytellä erossa toisistaan, New Yorkin seurapiireissä järjestetään päivällisiä ja puhutaan toisista selän takana. Viattomien olemuksien taakse piiloutuu yllättävän paljon tunteita, joita ei kuitenkaan tuoda ilmi muille. Toinen tekee vararikon, toinen rikkoo yleisesti hyviksi tunnustettuja käytöstapoja tai säädyllisyyttä, joiden seurauksena syntyy lisää liikehdintää ja arvailuja. Kirja kuvasikin joskus jopa huvittavalla tavalla viidennen avenuen seurapiirien elämää, jossa kaikki oli julkista, mutta kuitenkin niin piiloteltua.

Asia, mikä kirjassa erityisesti kiehtoi, oli se että onnellinen loppu ei kuulu tähän kirjaan, kuten yleensä tälläisissä kirjoissa. Archer päättää luopua tai paremminkin unohtaa rakkautensa, ja jäädä vaimonsa luo, osaksi velvollisuuden mutta ehkä myös lannistuneisuuden takia. Olikin yllättävää, että hän päättää uhrata oman onnensa, vaikka toki muistellessaan kirjan lopussa vuosikymmeniä myöhemmin elämäänsä, on myös onni ollut osana menneisyyttä. Lopulta tämä valinta saa Archerin kuitenkin jäämään yksin, kun hänen vaimonsa kuolee ja lapset ovat melkein aikuisia. Archer matkustaa lopussa vielä Pariisiin, jossa Ellen asuu, ja jopa saapuu tämän luokse, mutta päättää kuitenkin valita yksinäisen elämän.

Kirja oli ensimmäinen Edith Whartonilta lukemani kirja ja täytyy myöntää, että kirjailija teki kyllä vaikutuksen kirjallaan. Huolimatta melko tavanomaisesta juonesta, kirja osasi todellakin yllättää lopullaan, joka oli mielestäni täydellinen lopetus kirjalle ja jota ei olisi voinut tehdä paremmin.

Edelleen Alice - Lisa Genova

" Minun eiliseni alkavat kadota, ja huomiseni ovat epävarmoja, mitä varten minä sitten elän? Elän jokaista päivää varten. Elän hetkessä. Jonakin huomispäivänä piankin unohdan että seisoin teidän edessänne ja pidin tämän puheen. Mutta vaikka unohdankin sen jonain päivänä, ei se tarkoita etten olisi elänyt sen joka hetkeä tänään. Minä unohdan tämän päivän, mutta se ei tarkoita ettei tällä päivällä ole merkitystä. " Lainaus kirjasta sivulta 245

Alice Howland on viikymmentävuotias kognitiivisen psykologian professori, joka elää täysin normaalia elämää, kunnes eräänä päivänä lenkillä ollessaan kadottaa täysin paikantajunsa. Unohdukset ja muut hajamielisyydet alkavat haitata Alicen elämää ja lopulta hän päätyy neurologin puheille. Alicen todellisuus muuttuukin täysin kun hänellä todetaan aikainen alzheimerintauti.

Alice toimii professorina Harvardin yliopistossa ja hänellä on täydellinen perhe: kolme lasta ja aviomies. Alice on työlleen omistautunut, aivan kuten miehensäkin, kunnianhimoinen ja sinnikäs. Pidinkin erityisesti Alicen hahmosta, jonka luonne oli mielestäni vangitseva ja mielenkiintoinen. Kirja kertoo paljon Alicen perhe-elämästä ja läheisistä ihmissuhteista, mutta myös siitä miten Alice joutuu vastoin tahtoaan luopumaan itselleen tärkeästä työstä, kun alzheimer tuntuu vievän voiton. Oli surullista lukea miten Alice joutuu jättämään työnsä ja jäämään kotiin yksin, kun hänen miehensä tuntuu olevan koko ajan työmatkoilla. Välillä Alicen ja hänen miehensä Johnin suhde tuntuukin rakoilevan liikaa ja henkilöiden ajautuvan yhä kauemmas toisistaan.

Kirja on jaettu lukuihin kuukausien mukaan noin vuoden ajalta. Tarina alkaa syyskuusta ja loppuu siihen. Kuukausien vieriessä eteenpäin pahenee myös Alicen tila ja lopulta arkipäiväisetkin asiat tuntuvat mahdottomilta. Tavaran hakeminen muuttuu sen muistelemiseksi mitä oli edes hakemassa ja huoneet eivät enää ole siellä missä ennen. Kaikki muuttuu epävarmaksi ja tuntemattomaksi. Lopulta Alice ei enää tunnista omaa miestään tai lapsiaan. Kirja muuttuu paikoitellen jopa ahdistavaksi, kun alzheimer saa Alicen yhä enemmän valtaansa.

Päätin tarttua kirjaan luettuani monia positiivia kommentteja kirjasta ja viimeisen varmuuden toi kirjan takakansi. Kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta ja juuri sellaiselta kirjalta, jonka juuri nyt voisi lukea. Pidin kirjasta erityisesti sen aiheen takia ja sen miten sitä käsiteltiin kirjassa. Genova kirjoittaa suorapuheisesti ja koskettavasti siitä, miten äkillinen sairastuminen vaikuttaa ihmiseen ja miten sairastuminen vaikuttaa merkittävästi myös ihmissuhteisiin. Joskus se saa ihmiset lähemmäksi toisiaan, joskus taas se etäännyttää heidät toisistaan. Kirjassa kuvattiin taitavasti ja realistisesti Alicen tuntemuksia ja ajatuksia, jotka vaihtelivat jopa itsemurha-ajatuksiin. Kirja oli todella nopealukuinen ja voinkin suositella sitä lämpimästi ihan kaikille!