Archer on nuori mies, joka on menossa naimisiin May Wellandin kanssa ja odottaakin kärsimättömästi kihlajaisia. Kaupunkiin saapuu kuitenkin äkillisesti Mayn sukulainen Ellen Olenska, joka herättää huomiota sekä halveksuntaa seurapiirien keskuudessa, hänen epäonnistuneen avioliittonsa takia. Archeria taas tämä nainen kiehtoo ja pian hän huomaakin katuvansa tulevaa avioliittoaan Mayn kanssa. Archerin uusi rakkaus ei olekaan vain yksipuolista, mutta säädyllisyys ja hienotunteisuus estävät näiden tunteiden olemassaolon.
"Kuin aavistuksena hän näki oman avioliittonsa muodostuvan juuri sellaiseksi kuin useimmat muut avioliitot hänen ympäristössään, ja sellainen mahdollisuus puistatti häntä: se oli aineellisten ja yhteiskunnallisten etujen ikävystyttävä liitto, jossa koossa pitävänä voimana oli toisaalta tietämättömyys ja toisaalta tekopyhyys. "
Archer oli henkilönä mielenkiintoinen, sillä vaikka hän päältäpäin näytti sopeutuvan ympäristöönsä ja sen asettamiin sääntöihin ja käytöstapoihin, pyrki hän aina jollain tavalla kapinoimaan niitä vastaan. Archer ei halunnut tavallista avioliittoa tai tehdä asioita juuri niinkuin kaikki muutkin, vaikka näin yleensa oletettiin. Ehkä juuri tälläisen "uuden kokeilun" halun takia hän kiinnittääkin huomionsa henkilöön, joka ei ole aluksi "yleisesti hyväksytty" piirien keskuudessa. Mielestäni oli kuitenkin yllättävää, kuinka nopeasti hän unohtaa kihlattunsa ja rakastuu toiseen.
Kuten yleensäkin, Archerin ja Ellenin suhde tuntuu täysin mahdottomalta, sillä sen tiellä tuntuu olevan liikaa esteitä, suurimpana Archerin avioliitto. Kirja onkin melko tyypillistä luettavaa siinä mielessä, että kaksi rakastavaista ei voi saada toisiaan, mutta silti kumpikin elää vain toista varten ja toista ajatellen. Kuukaudet kuluvat, eivätkä he näe toisiaan juuri ollenkaan, kunnes kohtalon oikku saattaa heidät taas yhteen, toki vain hetkeksi. Kummallakin henkilöllä on jonkinlainen velvoite, joka pitää heidän jalkansa maassa, eikä anna mahdollisuutta yhteiseen elämään.
Samaan aikaan kahden rakastavaisen yrittäessä pysytellä erossa toisistaan, New Yorkin seurapiireissä järjestetään päivällisiä ja puhutaan toisista selän takana. Viattomien olemuksien taakse piiloutuu yllättävän paljon tunteita, joita ei kuitenkaan tuoda ilmi muille. Toinen tekee vararikon, toinen rikkoo yleisesti hyviksi tunnustettuja käytöstapoja tai säädyllisyyttä, joiden seurauksena syntyy lisää liikehdintää ja arvailuja. Kirja kuvasikin joskus jopa huvittavalla tavalla viidennen avenuen seurapiirien elämää, jossa kaikki oli julkista, mutta kuitenkin niin piiloteltua.
Asia, mikä kirjassa erityisesti kiehtoi, oli se että onnellinen loppu ei kuulu tähän kirjaan, kuten yleensä tälläisissä kirjoissa. Archer päättää luopua tai paremminkin unohtaa rakkautensa, ja jäädä vaimonsa luo, osaksi velvollisuuden mutta ehkä myös lannistuneisuuden takia. Olikin yllättävää, että hän päättää uhrata oman onnensa, vaikka toki muistellessaan kirjan lopussa vuosikymmeniä myöhemmin elämäänsä, on myös onni ollut osana menneisyyttä. Lopulta tämä valinta saa Archerin kuitenkin jäämään yksin, kun hänen vaimonsa kuolee ja lapset ovat melkein aikuisia. Archer matkustaa lopussa vielä Pariisiin, jossa Ellen asuu, ja jopa saapuu tämän luokse, mutta päättää kuitenkin valita yksinäisen elämän.
Kirja oli ensimmäinen Edith Whartonilta lukemani kirja ja täytyy myöntää, että kirjailija teki kyllä vaikutuksen kirjallaan. Huolimatta melko tavanomaisesta juonesta, kirja osasi todellakin yllättää lopullaan, joka oli mielestäni täydellinen lopetus kirjalle ja jota ei olisi voinut tehdä paremmin.
Heippa, arpaonni suosi sinua. Kurkkaa blogiini. :)
VastaaPoista