809. Dorian Grayn muotokuva - Oscar Wilde

"Hämärän huntu toisensa jälkeen katoaa ja esineet saavat asteittain takaisin muotonsa ja värinsä. Päivänkoitto muovaa maailman jälleen ennalleen. Suomentuneisiin kuvastimiin palaa elämän kuva. Sammuneet kynttilät ovat paikassa, johon ne jätimme, ja niiden vieressä lojuu puoliksi auki leikattu kirja, jota luimme. Näemme kukan, joka meillä oli rinnassamme tanssiaisissa. Tuossa on kirje, jota pelkäsimme lukea tai jonka olemme lukeneet liian usein. Mikään ei näytä muuttuneen. Yön epätodellisista varjoista kehkeytyy esiin todellisuus, jonka ennestään tunnemme. Meidän on jatkettava kohdasta, johon illalla lopetimme, ja mieleemme hiipii kolkko tunne, että on ponnistauduttava kulkemaan vakiintuneiden tapojen väsyttävää uraa. Tai kenties meidät valtaa hurja toivo, että silmämme jonakin aamuna avautuisivat katselemaan maailmaa, joka olisi pimeän aikana muotoiltu iloksemme uudelleen. " Lainaus kirjasta sivulta 146

Dorian Grayn muotokuva (1891) on Oscar Wilden ainoaksi jäänyt romaani. Se kertoo kauniista ja nuoresta Dorian Graysta, jonka kohtalon hänen ylpeytensä ja pinnallisuutensa sinetöi. Dorian on aluksi pelkkä nuori mies, joka ei kiinnitä erikoista huomiota huomattavaan kauneuteensa, kunnes törmää Lordi Henryyn, joka avaa hänen silmänsä. Tämän myötä Dorianin läheisten elämät alkavat lipua kohti turmiota. Ainoastaan Dorian välttyy tältä, ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna, eikä menetä kauneuttaan. Dorianin sielun turmellusta todistaa kuitenkin Basilin maalaama taulu, joka "mätänee" pahojen tekojen myötä.

Pidin kirjasta kovasti. Se oli juuri oikeanlainen minun makuuni: sopivasti syvällisiä ajatuksia, mutta myös hieman jännitystä ja mukaansatempaavia tapahtumia. Erityisen kiinnostavaa kirjassa oli Lordi Henryn ajatukset ja hänen mielipiteensä. Niissä oli aina erikoisia näkökulmia asioihin, kuten ihmiseen sieluun, vaikka ne olivatkin hieman hullunkurisia ja poikkeavia.

Toinen kiinnostava seikka oli tietysti esine, jonka ympärille koko tarina rakentui, sekä kirjan ovela juoni. Taulu, joka turmeltuu sen esittämän henkilön sijaan, on mielestäni nerokas ajatus. Ihminen ei voi nähdä sieluaan, mutta taulu voi tuoda sen nähtäväksi. Vaikka se ei näytäkään olevan aina kaunista katseltavaa.

Mitä kirja, tai kirjailija, sitten tahtoo kertoa tämän tarinan kautta? Itselleni mieleeni tuli kirjan kannesta lukemani teksti, jossa kuvattiin kirjailijan Oscar Wilden elämää ja lukiessa tuli tunne, että kirja olisi jotenkin yhteydessä kirjailijan omiin tuntemuksiin. En ole kovin perehtynyt kirjailijan elämään sen enempää, kuin että Wilde viihtyi seurapiirien keskellä ja eli melko railakasta elämää. Ehkä kirjailija halusi leikitellä ajatuksella turmeltuneen sielun näkemisestä tai ehkä kirjailija veti koko aiheen hatusta, ken tietää.

Kesälukemista klassikoista !

Ottamani kuva Lontoosta. Toivon mukaan
pääsen tänä kesänä käymään taas siellä. :)

Kaikki lukijat varmaan ovat jo päässeet selville blogini ideasta eli siitä, että luen kirjoja kyseisestä klassikkolistasta. Itselleni tuottaa kuitenkin aina joskus vaikeuksia keksiä, minkä kirjan lukisin seuraavaksi listalta. Yleensä valitsen kirjan ihan sattumalta, siten mikä sattuu silmään osumaan ja löytyy kirjastosta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ihan paras tapa, sillä kirja voi osoittautua ihan erityyppiseksi kuin mitä haluaisi lukea.

Pyytäisinkin teitä lukijoita ja muita blogissa kävijöitä tekemään ehdotuksia kirjoista, mitä voisi lukea näin kesällä! Huom. olisi toivottavaa, että kirjat olisivat listassa eli siis klassikkokirjoja. :) Kommentoikaa tähän siis joitain klassikoteoksia, joita voisin kesän aikana lukea ja yritän parhaani mukaan tarttua niihin. Kiitos jos jaksatte miettiä :)

49. Life of Pi - Yann Martel

" Things didn't turn out the way they were supposed to, but what can you do? You must take life the way it comes at you and make the best of it. " Lainaus kirjasta sivulta 91
 
Yann Martelin kirja Piin elämä kertoo 16-vuotiaasta intialaisesta pojasta nimeltä Pii, joka on hyvin uskonnollinen. Tämän vuoksi hän onkin yhtä aikaa kristitty, muslimi ja hindu. Pii joutuu odottamattoman laivaonnettomuuden seurauksena pelastusveneeseen, seuranaan tiikeri, seepra, hyeena sekä oranki.

Piin elämä on fiktiomainen kirja, jonka tapahtumapaikkana on pelastusvene. Pii joutuu selviämään matkansa aikana niin fyysisistä kuin henkisistäkin haasteista. Pidinkin kirjasta sen syvällisyyden ja pohtivan kirjoitustavan takia. Kirja ei kerro tarinaa pelkästään pojasta ja hänen kanssaan elävistä eläimistä, vaan jostain paljon merkittävämmästä vertauskuvien avulla, jos vain näkee vaivaa niiden löytämiseen.

Luin kirjan englanniksi ja kirjan lukeminen oli positiivinen kokemus, mutta jollain tavalla kirjasta oli vaikea kirjoittaa. Ehkä tämä johtui siitä, että kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, mutta myös siitä että kirjaa on mielestäni vaikea kuvailla toiselle, sillä se pitäisi itse lukea. Kuten juonitiivistelmän perusteella voi arvellakin, kirja on yhteydessä melko paljon uskonnollisiin aiheisiin. Yleensä en lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta kirjassa oli niin paljon muutakin, että se ei juurikaan tullut esiin mitenkään erikoisesti. Kirjassa perehdyttiin mielenkiintoisesti eläinten käyttäytymiseen ja ihmisen mieleen. Myös kysymykset elämästä ja kuolemasta tulivat esille. Kirja ansaitseekin ison plussan siitä, kuinka se yhdistää syvälliset perusasiat fiktiomaiseen tarinaan pojasta ja hänen matkastaan.