Luin Puhdistuksen oikeastaan sattumalta, sillä se ei kuulu 1001 kirjan listaan. Se vain sattui sopivasti tielleni ja vei mennessään ensimmäisestä sivusta alkaen.
Puhdistus kertoo virolaisesta Aliidesta, joka elää melko normaalia elämää juuri itsenäistyneessä Virossa. Eräänä päivänä hän kuitenkin löytää puutarhastaan jotain odottamatonta: huonokuntoisen ja rähjäisen näköisen nainen ilman kenkiä. Aliide päättää huolehtia hänestä hieman epäröiden. Naisen nimi on Zara, Berliinistä Viroon ajautunut ilotyttö. Tuttavuuden alku on hidas ja epäröivä, mutta pian heidän tarinansa kietoutuvat yhteen peruuttamattomasti.
Puhdistukseen oli erittäin helppo tarttua ja alkaa lukemaan, sillä kuka nyt ei olisi kuullut siitä. Haluamattaankin kuulee mielipiteitä ja arvioita Finlandia-palkinnon voittaneesta ja muutenkin suositusta kirjasta, ennen kuin ehtii itse edes koskea koko kirjaan. Kirjan luettuani, oma mielipiteeni on että kirja on saamansa julkisuuden ansainnut. Sofi Oksanen on kirjoittanut kirjan suorastaan mestarillisen taidokkaasti. Ainut asia, mikä hämmensi kirjassa oli viimeiset parikymmentä sivua, missä on raportteja. Osa oli ihan ymmärrettäviä, osa taas meni vähän yli.
Surullisinta kirjassa oli Aliide Truun elämä, sillä hänellä ei tuntunut olevan mitään pysyvää. Hänen löytämänsä mies vietiin hänen silmiensa edestä vieläpä hänen siskonsa toimesta. Hän joutui katselemaan sivusta siskonsa onnea, vaikka olisi itse voinut olla hänen tilallaan. Hänen piti huolehtia siskonsa miehestä Hanssista, eikä mies edes ikinä kunnolla kiittänyt Aliidea. Aliide yritti sietää miestään, vaikka sydämessään kaipasi aina Hanssia. Aliide joutui keskelle Zaran menneisyyttä, mutta jäikin lopulta yksin taloon, aivan samalla tavoin kuin alussakin. Kaikki tapahtumat tuntuivat vain lipuvan Aliiden ohi, eikä mikään vaikuttanut häneen.
