" Vanhus ei polttanut eikä juonut ja sanoi voivansa sen vuoksi paljon paremmin, mutta kuuli kuinka kuolemanpelko kuiski kuin tuuli hänen korvissaan. Pariskunta juoksi ohi hymysuin rantaan iskeytyvät aallot jaloissa roiskuen, mutta tunsi sisimmässään kauhua joka kertoi että heistä tulisi vanhoja, ikävystyttäviä, raihnaisia.Auringon paahtama mies pysäytti veneensä kaikkien edessä ja heilautti kättään hymyilleen, mutta tunsi kauhua ajatellessaan, että saattaisi menettää hetkessä rahansa. -Kaikki ovat peloissaan: sinä et ole yksin. "Kirja kertoo pienestä Visconsin kylästä, johon saapuu eräänä päivänä muukalainen mukanaan 11 kultaharkkoa. Pahaa aavistamatta kylä ottaa miehen ystävällisesti vastaan, mutta joutuukin lopulta mukaan ovelaan juoneen. Kylä kohtaa suuren päätökse, jonka seurauksena kylä voi nousta suureksi ja vauraaksi tai jäädä pieneksi ja köyhäksi paikaksi.
Paulo Coelho on saavuttanut kirjailijana todella suuren suosion, mutta kaikki eivät tunnu lukeutuvan hänen lukijoihinsa. Coelho onkin mielestäni melko kiistelty kirjailija. Itse olen lukenut tämän kirjan lisäksi Veronika päättää kuolla sekä Alkemistin. Itse en pitänyt Alkemististä, mutta kahdesta muusta kirjasta kylläkin. Alkemistin "suurenmoisuutta" en ymmärtänyt, sillä kirja ei mielestäni ollut mitenkään erikoinen. Kahdessa muussa kirjassa Coelho kirjoittaa niin olennaisista asioista, että lukemisen aikana minulle tulee aina tunne, että tähän olen törmännyt ennenkin arkielämässä.
Ymmärrän myös kannan, jossa Coelhosta ei pidetä hänen "viisauksiensa" takia, sillä joskus ne vaikuttavat vain niin teennäisiltä. Olen itsekin törmännyt kyseiseen ominaisuuteen, ja se tuntuu aina hieman karkottavan lukijan hetkeksi kirjan parista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! :)