521. Vanhus ja meri - Ernest Hemingway

" Ne tuhannet kerrat, jolloin hän jo aiemmin oli todistanut sen, eivät enää merkinneet mitään. Nyt hän todisti sen taas uudestaan. Joka kerta oli uusi kerta, eikä hän koskaan tätä todistaessaan muistellut menneitä. "

Kirja ketoo vanhasta kalastajasta, joka on kalastanut koko ikänsä. Viime aikoina vanhus ei kuitenkaan ole onnistunut saamaan kalaa kahdeksaankymmeneen neljään päivään, mutta päättää silti itsepintaisesti lähteä vielä kalaan seuraavana päivänä. Vanhus kohtaakin elämänsä kamppailun, kun siimaan tarttuu valtava kala. Vanhus taistelee kunniansa puolesta monta päivää, kunnes viimein kala väsyy ja luovuttaa. Vanhuksen taistelu ei kuitenkaan pääty näin helposti, vaan edessä on vielä valtava meri haiden kera ennen rantaan pääsyä.

Aloitin pari vuotta sitten lukemaan kirjaa ja pääsin ehkä puoleen väliin, kunnes tahdonvoimani ei enää riittänyt. Onkin sanottu, että kirja on uuvuttavan tylsä. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin, sillä aloitin lukemaan kirjaa täysin avoimin mielin, kuin en olisi ikinä ennen avannutkaan kirjaa tai kuullut siitä. Ja se kannatti. Sain kirjasta enemmän irti, eikä sen lukeminen ollut mikään rasite.

Kirja voi olla mielenkiintoinen, vaikka se kertookin täysin arkipäiväisestä asiasta (ei kylläkään minulle, mutta ehkä kalastukseen perehtyneille). En kuitenkaan sano, että koko kirja on yhtä seikkailua ja jännitystä, mutta onko mikään kirja? Kirja on melko surumielinen, kun ajattelee kuinka yksinäinen vanhus on, varsinkin jos poika ei pitäisi hänelle seuraa. Kirjan erikoisuus on myös se, että siinä ei ole juurikaan vuoropuhelua henkilöiden välillä, vaan vanhus käy dialogia ajatuksiensa kanssa.

Kirja on tärkeä esimerkki siitä kuinka tärkeää asioiden puolesta taisteleminen voi olla. Joskus kamppailun määränpää voi olla kunnian tai arvostuksen saavuttaminen, mutta kuten kirjassa jopa kuoleman voittaminen.

Jos olette itse lukeneet kirjan, koitteko sen uusia näkökulmia avaavana vai täysin ajanhukkana?