" Tietysti vanha kaupunginosa oli ollut hieno. Meillä kaikilla oli ollut hauskaa, ja leikinlaskua ja kiistoja leimannut henki oli aina ollut pelkästään vilpitön. Mutta toisaalta se sama henki ei ole ehkä aina ollut vain parhaaksi. On kenties hyväkin, että se pieni maailma on monien muiden asioiden tavoin kadonnut eikä palaa. "Kirja kertoo Japanista juuri toisen maailmansodan päätyttyä. Ennen sotaa kuuluisan taitelijan Masuji Onoin työt ovat sodan jälkeen enää pelkkä muisto vanhasta loistokuudestaan ja Masuji saa osakseen suurta arvostelua. Kirja kertookin tarkasti taiteilijan työstä tuona aikana ja vie samalla lukijan taiteen historiaan.
En ole aiemmin lukenut Kazuo Ishiguron kirjoja ja hänen kirjoitustyylinsä olikin täysi yllätys. Ishiguro kirjoittaa samalla tavalla kuin voisi puhua jollekin tutulleen, esittelee Japania tavalla joka soveltuu siellä käyneille. Tästä huolimatta pidin silti hänen tavastaan kirjoittaa, sillä se on erilainen kuin yleensä törmäämissäni kirjoissa.
Kirjan juoni on mielestäni hieman mitäänsanomaton ja loppua kohti aloin odottaa jonkinlaista "suurta tapahtumaa". Tälläistä ei kuitenkaan tullut, vaan kirja oli mielestäni jotenkin laimea. Ehkä kirjan tarkoituksena olikin kuvata täysin arkipäiväistä elämää, eikä tuoda esiin suuria mullistuksia. Kirja on saanutkin Whitbread-palkinnon sen lahjakkaasta tavasta kertoa taiteilijan elämästä eri kulttuurissa. Pääosin olisin toivonut kirjalta enemmän, eikä se noussut suosikkeihini, mutta tulipa tutustuttua uuteen kirjailijaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! :)