89. Tunnit - Michael Cunningham

Kirja kansi on mielestäni aivan täydellisen ihana!

" On vain tämä lohtu: on tunti silloin toinen tällöin, jona elämämme vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja odotuksia ryöpsähtää auki ja suo meille kaiken mitä olemme ikinä kuvitelleet, joskin kaikki paitsi lapset (ja ehkä jopa he) tietävät että näitä tunteja seuraa väistämättä uusia, paljon synkempiä ja vaikeampia tunteja. Silti me rakastamme kaupunkia, aamua, toivomme lisää kiihkeämmin kuin mitään."
      Lainaus kirjasta sivu 234

Kirja esittelee lukijalleen kolme tarinaa: Laura Brownin rutinoituneen elämän, Clarissa Vaughanin elämän, joka on suoraan kuin kirjasta sekä Virginia Woolfin, joka yrittää kamppailla ensimmäisen kirjansa parissa.

Kaikki kolme henkilöä elävät täysin eri ajoissa ja paikoissa; Laura Brown  Los Angelesissa vuodessa 1949, Clarissa Vaughan New yorkissa 1900-luvun lopulla ja Virginia Woolf Lontoossa vuonna 1923. Silti näiden kolmen henkilöiden elämät ympäristöineen kietoutuvat toisiinsa; vaatimattoman kirjan avulla.

Laura Brown vaikuttaa täydelliselta naiselta ja vaimolta, mutta pinnan alla Laura haluaa paeta elämäänsä. Hän haluaa eroon rutiininomaisesta elämästään, eikä näe syytä miksei voisi vain jäädä sänkyyn ja uppoutua lempikirjansa maailmaan. Mielen syövereissä kotityöt kuitenkin muistuttavat itsestään eivätkä syntymäpäiväjuhlat synny itsestään. Clarissa Vaughan taas nauttii asioiden suunnittelusta ja ystäviensä auttamisesta. Hän valmisteleekin ystävänsä juhlia, joiden järjestäjänä hän mielellään toimii; ostaa kukat, suunnittelee vieraslistan ja tekee ruoat. Virginia Woolf, joka toimii yhdistävänä palasena, elää ahdistuneena Richmondissa, mutta sydämessään haaveilee Lontoosta, joka on täynnä elämää.

Kirja on lämmin ja koskettava kuvaus elämästä. Samalla traaginen kuvaus Virginia Woolfin elämästä, jota jaksottivat kauheat "päänsäryt" ja joka lopulta päättyi itsemurhaan. Sama surumielisyys esiintyy Clarissa Vaughanin elämän taustalla: ystävä joka lopulta päätyy itsemurhaan pitkän sairauden jälkeen.

Michael Cunningham on kirjoittanut kirjan tavattoman kauniilla tavalla; hän pysähtyy kuvailemaan ympärillämme olevaa kauneutta, joka niin usein jää ihmisiltä huomaamatta, ja saa näin ihmisen todella pysähtymään hetkeen. Lukija voi todella nauttia kirjan luomasta elävästä kuvasta kuin se olisi suoraan hänen edessään. Pidin kirjasta juuri Cunninghamin kirjoitustyylin takia, sekä hänen erinomaisesta ideastaan yhdistää kolmen, täysin eri ajassa eläneen, naisen elämä ja se millä tavalla he sen näkevät.

En ole lukenut Virginia Woolfin Mrs Dalloway teosta, joten olin aluksi hieman hämilläni siitä, kuinka noiden kolmen naisen elämät toisiinsa linkittyisivät. Itselläni oli arveluni juonesta ja selvitettyäni hieman Mrs Dallowayn juonta huomasin arvanneeni ihan oikein.

365. Sinisimmät silmät - Toni Morrison

Pecola on nuori tummaihoinen tyttö, joka on lähtöisin köyhästä ja halveksitusta perheestä. Pecola joutuu rotunsa takia hyljeksinnän ja kiusan kohteeksi. Hän pitää itseään rumana ja siksi hänellä onkin vain yksi unelma, joka voisi muuttaa hänen koko elämänsä. Saada sinisimmät silmät. Samanlaiset kuin Shirley Templellä. Tämä toive vaatii kuitenkin toteutuakseen suuren murhenäytelmän, joka muuttaa Pecolan elämän.

Kirja etenee Pecolan koulukaverin Claudian kertomana tarinana lapsen silmin. Osin myös kertojan kuvauksina, jotka kertovat Pecolan isän ja äidin tarinan. Pecolan isän Chollyn hajanainen lapsuus, joka päättyi liian aikaisin sekä Pecolan äidin Paulinen onneton valinta miehen suhteen. Lopulta nämä johtavatkin osin murhenäytelmään, joka koskettaa koko perhettä.

Toni Morrison tuo kirjassaan esille 1940-luvulla esiintyneen rotusyrjinnän, jonka kohteena olivat myös lapset. Samaan aikaan pieni tyttö elättelee unelmaansa keskellä toivotonta maata, jossa edes kehäkukat eivät kasva. Ympäristön halveksinta ja välttävä käytös tummaihoisia kohtaan ovat saanut aikaan tytössä haaveen saada siniset silmät ja olla vaaleaihoinen.

Kirja kertoo tarinan suurimmaksi osaksi lapsen näkökulmasta, mikä tekee siitä surullisen. Tosin siinä näkyy myös lapsen näkökulma; sinisilmäisyys. Se tuo esiin lapsen ymmärtämättömyyden todellisia asioita kohtaan, joita ei voi paeta tai kadottaa.
" -Me koetimme nähdä hänet katsomatta häntä, emmekä koskaan, koskaan menneet lähelle. Emme siksi että hän oli naurettava tai vastenmielinen tai että pelkäsimme, vaan siksi että olimme epäonnistuneet hänen suhteensa. Meidän kukkamme eivät lähteneet kasvamaan. "
Claudia ja Frieda istuttavat siemenet maahan vastapalvelukseksi siitä, että Pecolan vauva jäisi eloon. Maa ei kuitenkaan ikinä ollut kasvattanut kukkia päällään, eikä heidän toiveensakaan toteutunut.

Kirjan aihe oli aina ajankohtainen ja keskustelua herättävä. Kirja ei herättänyt minussa mitään uusia ajatuksia, mutta silti lukemisen arvoinen teos. Kirja on hyvin realistinen, mikä tekee siitä hieman rankemman luettavan.

109. Nimeltään Grace - Margaret Atwood

" Tullut hulluksi, ne sanovat, ja joskus mennyt järjiltään, niin kuin hulluus olisi suunta tai paikka johon mennään ja tullaan, tai tykkänään eri maa. Mutta kun ihminen tulee hulluksi hän ei tule mihinkään uuteen paikkaan vaan pysyy siinä missä on. Ja joku toinen menee häneen. "

16-vuotias Grace Marks tuomitaan elinkautiseen osallisuudestaan työnantajansa ja tämän rakastajattaren Nancyn murhaan. Grace siirtyy vankilasta eli kuritushuoneelta hullujenhuoneelle ja sieltä taas takaisin vankilaan. Lopulta 16 vuoden kuluttua kaupunkiin saapuu kuitenkin tohtori Simon Jordan, joka aikoo selvittää Gracen osuuden murhaan. Tehtävää vaikeuttavat kuitenkin Gracen muistinmenetykset, jotka koskevat murhailtaa sekä tohtorin omat ongelmat.

Kirja perustuu suurimmalta osin tositapahtumiin 1840-luvulle, jolloin Grace Marks todellakin vangittiin epäiltynä kaksoismurhasta yhdessä James McDermottin kanssa. Oikeus totesi, että molemmat olivat syyllisiä murhaan ja määräsi molemmille kuolemanrangaistuksen. McDermottin rangaistus toteutettiin, mutta Grace Marksin tuomio vaihdettiin elinkautiseen, sillä hänen katsottiin olevan vain osasyyllinen sekä monet tahot vaativat hänen armahdustaan. Silti Grace ehti viettää 29 vuotta vankilassa ja hullujenhuoneella, kunnes lopulta hänen armahdettiin ja  hän muutti New Yorkiin. Silti hänen elämästään armahduksen jälkeen ei tiedetä juuri mitään.

Kirjassa on pysytty totuudessa myös siinä, että kirjassa ei selviä murhasiko Grace Marks uhrit vai oliko hän vain osasyyllinen. Tai jos Grace Marks todella surmasi heidät, toimiko hän James McDermottin painostuksen alaisena? Todellisuudessakaan näihin kysymyksiin ei ole ikinä saatu vastausta.

Kirja jättää siksi melko paljon lukijan mielikuvituksen ja arvostelun varaan. Kirja antaa monia eri näkökulmia tapahtumiin, joista lukija voi itse painottaa haluamiansa asioita. Oliko kyseessä Gracen kateus hänen työnantajansa rakastajatarta kohtaan, Gracen rakkaus James McDermottia kohtaan vai jokin yliluonnollinen voima joka otti vallan Gracesta?

Itse sain kirjasta sellaisen kuvan, että Grace olisi ollut syytön. Ehkä hän olikin ollut vain nuori tyttö, joka lähti uuteen työpaikkaan Nancyn houkuttelemana, mutta joutuikin hallitsemattomaan pyörteeseen, joka vei 29 vuotta hänen elämästään. Kirja luo surullisen kuvan tavallisesta naisesta, joka sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ehkä. . .

Minkälaisen kuvan itse saitte Nancystä ja hänen osastaan rikokseen? Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä asiasta, josta ei ole varmaa vastausta.

780. Pimeyden sydän - Joseph Conrad

" Emme voineet ymmärtää, koska olimme liian kaukana, emme voineet muistaa, koska kuljimme ensimmäisten aikojen yössä, jo menneiden aikojen, jotka ovat tuskin jälkeä jättäneet - muistoja eivät lainkaan. "

Pimeyden sydän kertoo norsunluunvälittäjästä Kurtzin elämästä, joka muuttuu hänen lähtiessään Afrikkaan toiveenaan rikastuminen ja menestyminen tämän avuttoman maan avulla. Maa ei kuitenkaan ole niin hauras kuin miltä se näyttää ja pian Kurtz huomaa olevansa syvällä maan keskellä melkeinpä hulluuden kynsissä.

"Pimeyden sydän" on täydellinen sana kuvaamaan tämän kirjan tunnelmaa. Tämän kirjan maassa kaikki  ovat pimeyden syleilyssä, josta ei ole mahdollista enää päästä pois vaan se vie kaiken mukanaan päästämättä koskaan irti. Siirtomaana toimivan Afrikan asukkaat joutuvat osaksi uusien valloittajien suunnitelmia ja huomaavat saavansa takaisin vain lisää kurjuutta. Alkuasukkaat palkataan raatamaan muiden puolesta, ilman kunnollista palkkaa tai ruokaa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi koitua heille kuolemaksi.

Pimeyden syliin joutuvat myös sinne matkustavat siirtolaiset, kuten Kurtz, jonka tarkoituksena oli rikastua Afrikassa nopeasti ja palata sitten takaisin maahansa. Kurtz jää kuitenkin alkuasukkaiden jalkoihin ja alkaa itsekin siirtyä kohti mielettömyyksiä ja suoranaista hulluutta.

Conradin kuvaus matkasta viidakon sydämeen on järisyttävä kertomus Afrikassa tapahtuvista kauheuksista. Hänen kirjoitustyylinsä on lumoava ja tarkka, joka ei jätä pienintäkään yksityiskohtaa tekstinsä ulkopuolelle. 

Kirjan luettua minulle jäi tunne kuin olisin jättänyt huomioimatta jotakin tärkeää. Luulenkin että kirja pitäisi lukea vielä uudestaan, että täydellisen kokonaiskuvan muodostuminen onnistuisi paremmin.

Jos olette lukenut kirjan, saitteko kaiken irti ensimmäiselle kerralla vai palasitteko kirjaan myöhemmin?

518. Casino Royale - Ian Fleming

Kirja kertoo varmasti kaikille tutusta James Bondista eli agentista numero 007. Bondin täytyy pelata kasinolla ja voittaa vastustajansa, terroristien joukkoon kuuluva Le Chiffre, baccarat-pöydässä. Pelin muuttuessa yhä vaarallisemmaksi, pelissä tulee kysymys elämästä ja kuolemasta.

Kirja on ensimmäinen Ian Flemingin kirjoittama James Bond-sarjan kirja. En ole lukenut aiemmin mitään hänen kirjoittamistaan kirjoista, sillä jännitys-osaston kirjat eivät yleensä kuulu vakiolukemisiini. En ole myöskään ikinä katsonut James Bond elokuvia. Kirja tulikin luettua suurimmaksi osaksi listan takia.

Kirja on lyhyt ja helppolukuinen, vain parisataa sivua ja nekin sujahtavat nopeasti. Tarina on luotu käyttämällä erinomaista mielikuvitusta ja tietoja eri asioista. Kirja on jännittävä, mutta melko lailla kaavan mukaan etenevä tarina. Aluksi Bond saa tehtävän, jota hän lähtee suorittamaan, tulee ongelmia ja lisää ongelmia, mutta lopulta James Bond kuitenkin selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Poikkeuksena tästä oli kuitenkin loppu, jossa oli hieman yllättävä käänne.

Oli mukavaa lukea välillä jotain täysin erinlaista, eikä kuulu samaan kategoriaan kuin suurin osa tähän asti lukemistani kirjoista. Kirja ei tehnyt mitenkään erikoista vaikutusta, eikä siitä jäänyt mitään "kohokohtaa" mieleen. Kirjaa sopii varmaan erinomaisesti jännityksen ystäville, mutta muille se saattaa jäädä yhtenä kirjana muiden joukkoon, kuten minulle.

701. Franz Kafka - Oikeusjuttu

Oikeusjuttu kertoo tavallisesta pankkiirista herra K:sta, joka eräänä aamuna herää saaden heti kuulla olevansa syytetty. Ei syyttäjä eikä sen enempää syytettykään tiedä mitä syytös koskee. Herra K. yrittää päästä voitolle näistä syytöksistä, joita yhteiskunnasta erinnäinen oikeuslaitos häntä syyttää. Päätökseen voidaan vaikuttaa vaikutusvaltaisten ihmisten ja rahan avulla sillä mikään ei tässä laitoksessa toimi oikean laitoksen tavoin.

Kafkan kirjoitustyyli ja sen myötä kirjat eroavat melko paljon kirjoista joita olen aiemmin lukenut. Kafkan tyylin pohjalta onkin syntynyt uusi suuntaus, kafkamaisuus.

Oikeusjutun juoni kuulostaa melko tavalliselta ja helposti ymmärrettävältä, mutta juonen takaa paljastuu monia erikoisisa asioita. Kenelläkään ei ole tietoa herra K:n tekemästä rikoksesta, oikeuslaitoksella on täysin omat tapansa toimia ja sen johtajia ei näytä olevan mahdollista tavata, kukaan oikeuslaitoksen työntekijöistä ei näytä välittävän laitoksen toiminnasta, eivätkä asianajajat tunnu tekevän mitään kansalaisten auttamiseksi. Kaikki tuntuu olevan täysin päälaellaan. Koko kirja onkin kuin unta, osa suurta painajaista.

Kirjan erikoisen lähtötilanteen ja etenemisen yhä oudompaan suuntaan onkin ehkä tarkoitus tuoda esiin yhteiskuntamme "heikkoja pisteitä". Kirja kertoo voimakkaan yhteiskunnan vaikutuksesta yhteen yksittäiseen henkilöön, joka on voimaton suurten voimien alla. Tämän henkilön kohtalo saattaa olla ennaltamäärätty tai hänen onnensa käsissä. Useimmiten, kuten tässäkin kirjassa tämän henkilön, jo melkein ennalta-arvattava taistelu, valuu täysin hukkaan ja ihminen jää yhteiskunnan (oikeuslaitoksen) jalkoihin. Yhteiskunta on todistanut jälleen kerran mahtinsa.

Kuten jo aiemmin mainitsin kirja on melko erikoinen. Kirjaa lukiessa tuntui välillä puuduttavalta lukea tekstiä, joka oli niin outoa ja nurinkurista. Kirja etenee oudolla tavalla ja oikeastaan viimeinen luku herätti mielenkiinnon tulevia tapahtumia kohtaan. En erityisesti pitänyt kirjasta, ehkä sen liian vaikeaselkoisen juonen tai tälläisiin kirjoihin tottumattomuuteni takia, mutta viimeisessä luvussa kerrottu tarina oli jollain tavalla mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia.

303. Garpin maailma - John Irving

" -Garp kirjoitti: " Minä en välitä palloista. Pallo on este urheilijan ja hänen lajinsa välillä. Samalla lailla tunkevat jääkiekot ja sulkapallot - ja luistimet ja sukset - urheilijan ja maanpinnan väliin. Ja kun urheilija vielä kamppailun tuoksinnassa tarttuu kättä pidempään, tennismailaan tai krikettimailaan tai hockeymailaan, niin koko liikkeen puhtaus, voima ja tarkkuus on mennyttä."

Lukiessani kirjaa taitoin kyseisen kohdan sisältävän sivun reunan, sillä halusin palata siihen myöhemmin. Kohta oli minusta jotenkin huvittava, sillä se toi mieleeni Garpin ja hänen kirjoitustyönsä. Ajattelin kaiken Garpin kirjoitustyötä häiritsevän olevan "pallo tai mikä tahansa liikuntaväline", joka aina häiritsi Garpin kirjoittamista kuten kirjassa usein huomautettiin.

Kirja seuraa Garpin elämänvaiheita syntymästä kuolemaan. Garpin äiti Jenny on kuuluisa kirjailija ja hänestä muodostuu kirjansa myötä feministien johtaja. Garp seuraa äitinsä jalanjälkiä ja ryhtyy myös itse kirjailijaksi. Garpista muodostuu elämänsä varrella myös aviomies, isä, "kotikatunsa juoksija" sekä monien vihaama henkilö, mutta myös rakastettu persoona.

Kirjaa voisi sanoa vähintäänkin kirjavaksi niin juonensa kuin henkilöidensäkin puolesta. Tarinan edetessä esiin tulee yhä uusia yllätyksiä, joista ei näy olevan loppua. Kirja ottaa esiin monia "elämän kipupisteitä" kuten uskottomuuden, sukupuolenvaihdoksen ja julkisen ampumatapauksen. Kirjaa voisikin luonnehtia osilta jopa hieman raa'aksi, mutta silti todellista elämää kuvaavaksi. Joskus kirja sai kauhistumaan ja miettimään asioita, joskus taas kirja loi koomisen vaikutelman.

Tarinaan tulee mukaan niin monia eri henkilöitä ja tapahtumia, että on pakko huomauttaa Irvingin erinomaisesta yhteenliitoksesta jolla hän on saanut luotua yhtenäisen verkon kaiken välille. Kirjassa puhutaan niin feminismistä ja painista kuin myös elämän rikkonaisuudesta ja petollisuudesta, mutta silti kertomus on yhtenäinen.

Pidin kirjasta sen vaihtelevuuden takia. Kirjaa voisikin luonnehtia pitkästyttävän kirjan täydelliseksi vastakohdaksi. Kirjasta löytyy varmasti jotain mielenkiintoista jokaiselle, eikä jätä ketään kylmäksi.