Pimeyden sydän kertoo norsunluunvälittäjästä Kurtzin elämästä, joka muuttuu hänen lähtiessään Afrikkaan toiveenaan rikastuminen ja menestyminen tämän avuttoman maan avulla. Maa ei kuitenkaan ole niin hauras kuin miltä se näyttää ja pian Kurtz huomaa olevansa syvällä maan keskellä melkeinpä hulluuden kynsissä.
"Pimeyden sydän" on täydellinen sana kuvaamaan tämän kirjan tunnelmaa. Tämän kirjan maassa kaikki ovat pimeyden syleilyssä, josta ei ole mahdollista enää päästä pois vaan se vie kaiken mukanaan päästämättä koskaan irti. Siirtomaana toimivan Afrikan asukkaat joutuvat osaksi uusien valloittajien suunnitelmia ja huomaavat saavansa takaisin vain lisää kurjuutta. Alkuasukkaat palkataan raatamaan muiden puolesta, ilman kunnollista palkkaa tai ruokaa. Pahimmassa tapauksessa tämä voi koitua heille kuolemaksi.
Pimeyden syliin joutuvat myös sinne matkustavat siirtolaiset, kuten Kurtz, jonka tarkoituksena oli rikastua Afrikassa nopeasti ja palata sitten takaisin maahansa. Kurtz jää kuitenkin alkuasukkaiden jalkoihin ja alkaa itsekin siirtyä kohti mielettömyyksiä ja suoranaista hulluutta.
Conradin kuvaus matkasta viidakon sydämeen on järisyttävä kertomus Afrikassa tapahtuvista kauheuksista. Hänen kirjoitustyylinsä on lumoava ja tarkka, joka ei jätä pienintäkään yksityiskohtaa tekstinsä ulkopuolelle.
Kirjan luettua minulle jäi tunne kuin olisin jättänyt huomioimatta jotakin tärkeää. Luulenkin että kirja pitäisi lukea vielä uudestaan, että täydellisen kokonaiskuvan muodostuminen onnistuisi paremmin.
Jos olette lukenut kirjan, saitteko kaiken irti ensimmäiselle kerralla vai palasitteko kirjaan myöhemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! :)