89. Tunnit - Michael Cunningham

Kirja kansi on mielestäni aivan täydellisen ihana!

" On vain tämä lohtu: on tunti silloin toinen tällöin, jona elämämme vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja odotuksia ryöpsähtää auki ja suo meille kaiken mitä olemme ikinä kuvitelleet, joskin kaikki paitsi lapset (ja ehkä jopa he) tietävät että näitä tunteja seuraa väistämättä uusia, paljon synkempiä ja vaikeampia tunteja. Silti me rakastamme kaupunkia, aamua, toivomme lisää kiihkeämmin kuin mitään."
      Lainaus kirjasta sivu 234

Kirja esittelee lukijalleen kolme tarinaa: Laura Brownin rutinoituneen elämän, Clarissa Vaughanin elämän, joka on suoraan kuin kirjasta sekä Virginia Woolfin, joka yrittää kamppailla ensimmäisen kirjansa parissa.

Kaikki kolme henkilöä elävät täysin eri ajoissa ja paikoissa; Laura Brown  Los Angelesissa vuodessa 1949, Clarissa Vaughan New yorkissa 1900-luvun lopulla ja Virginia Woolf Lontoossa vuonna 1923. Silti näiden kolmen henkilöiden elämät ympäristöineen kietoutuvat toisiinsa; vaatimattoman kirjan avulla.

Laura Brown vaikuttaa täydelliselta naiselta ja vaimolta, mutta pinnan alla Laura haluaa paeta elämäänsä. Hän haluaa eroon rutiininomaisesta elämästään, eikä näe syytä miksei voisi vain jäädä sänkyyn ja uppoutua lempikirjansa maailmaan. Mielen syövereissä kotityöt kuitenkin muistuttavat itsestään eivätkä syntymäpäiväjuhlat synny itsestään. Clarissa Vaughan taas nauttii asioiden suunnittelusta ja ystäviensä auttamisesta. Hän valmisteleekin ystävänsä juhlia, joiden järjestäjänä hän mielellään toimii; ostaa kukat, suunnittelee vieraslistan ja tekee ruoat. Virginia Woolf, joka toimii yhdistävänä palasena, elää ahdistuneena Richmondissa, mutta sydämessään haaveilee Lontoosta, joka on täynnä elämää.

Kirja on lämmin ja koskettava kuvaus elämästä. Samalla traaginen kuvaus Virginia Woolfin elämästä, jota jaksottivat kauheat "päänsäryt" ja joka lopulta päättyi itsemurhaan. Sama surumielisyys esiintyy Clarissa Vaughanin elämän taustalla: ystävä joka lopulta päätyy itsemurhaan pitkän sairauden jälkeen.

Michael Cunningham on kirjoittanut kirjan tavattoman kauniilla tavalla; hän pysähtyy kuvailemaan ympärillämme olevaa kauneutta, joka niin usein jää ihmisiltä huomaamatta, ja saa näin ihmisen todella pysähtymään hetkeen. Lukija voi todella nauttia kirjan luomasta elävästä kuvasta kuin se olisi suoraan hänen edessään. Pidin kirjasta juuri Cunninghamin kirjoitustyylin takia, sekä hänen erinomaisesta ideastaan yhdistää kolmen, täysin eri ajassa eläneen, naisen elämä ja se millä tavalla he sen näkevät.

En ole lukenut Virginia Woolfin Mrs Dalloway teosta, joten olin aluksi hieman hämilläni siitä, kuinka noiden kolmen naisen elämät toisiinsa linkittyisivät. Itselläni oli arveluni juonesta ja selvitettyäni hieman Mrs Dallowayn juonta huomasin arvanneeni ihan oikein.