701. Franz Kafka - Oikeusjuttu

Oikeusjuttu kertoo tavallisesta pankkiirista herra K:sta, joka eräänä aamuna herää saaden heti kuulla olevansa syytetty. Ei syyttäjä eikä sen enempää syytettykään tiedä mitä syytös koskee. Herra K. yrittää päästä voitolle näistä syytöksistä, joita yhteiskunnasta erinnäinen oikeuslaitos häntä syyttää. Päätökseen voidaan vaikuttaa vaikutusvaltaisten ihmisten ja rahan avulla sillä mikään ei tässä laitoksessa toimi oikean laitoksen tavoin.

Kafkan kirjoitustyyli ja sen myötä kirjat eroavat melko paljon kirjoista joita olen aiemmin lukenut. Kafkan tyylin pohjalta onkin syntynyt uusi suuntaus, kafkamaisuus.

Oikeusjutun juoni kuulostaa melko tavalliselta ja helposti ymmärrettävältä, mutta juonen takaa paljastuu monia erikoisisa asioita. Kenelläkään ei ole tietoa herra K:n tekemästä rikoksesta, oikeuslaitoksella on täysin omat tapansa toimia ja sen johtajia ei näytä olevan mahdollista tavata, kukaan oikeuslaitoksen työntekijöistä ei näytä välittävän laitoksen toiminnasta, eivätkä asianajajat tunnu tekevän mitään kansalaisten auttamiseksi. Kaikki tuntuu olevan täysin päälaellaan. Koko kirja onkin kuin unta, osa suurta painajaista.

Kirjan erikoisen lähtötilanteen ja etenemisen yhä oudompaan suuntaan onkin ehkä tarkoitus tuoda esiin yhteiskuntamme "heikkoja pisteitä". Kirja kertoo voimakkaan yhteiskunnan vaikutuksesta yhteen yksittäiseen henkilöön, joka on voimaton suurten voimien alla. Tämän henkilön kohtalo saattaa olla ennaltamäärätty tai hänen onnensa käsissä. Useimmiten, kuten tässäkin kirjassa tämän henkilön, jo melkein ennalta-arvattava taistelu, valuu täysin hukkaan ja ihminen jää yhteiskunnan (oikeuslaitoksen) jalkoihin. Yhteiskunta on todistanut jälleen kerran mahtinsa.

Kuten jo aiemmin mainitsin kirja on melko erikoinen. Kirjaa lukiessa tuntui välillä puuduttavalta lukea tekstiä, joka oli niin outoa ja nurinkurista. Kirja etenee oudolla tavalla ja oikeastaan viimeinen luku herätti mielenkiinnon tulevia tapahtumia kohtaan. En erityisesti pitänyt kirjasta, ehkä sen liian vaikeaselkoisen juonen tai tälläisiin kirjoihin tottumattomuuteni takia, mutta viimeisessä luvussa kerrottu tarina oli jollain tavalla mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia.