116. Lukija - Bernhard Schlink

"Miksi? Miksi kaikki kaunis saa särön, jos tiedämme sen kätkeneen taakseen rumia totuuksia? Miksi onnellisten avioliittovuosien muisto muuttuukin katkeraksi, jos ilmenee että puolisolla oli rakastaja kaikkien noiden vuosien ajan? Siksikö ettei sellaisessa tilanteessa toki voi olla onnellinen? " Lainaus kirjasta sivulta 41

Michael Berg on tavallinen koulupoika, jonka elämä mullistuu hänen törmätessään keski-ikäiseen ja salaperäiseen Hannaan. Michaelin ja Hannan välille kehittyy intiimi suhde, josta muodostuu Michaelin "henkireikä". Tapaamisia värittävät lisäksi heidän yhteinen harrastuksensa, lukeminen, joka kantaa ystävyyttä loppuun asti.

Kirjan kirjoittaja Bernhard Schlink on saksalainen kirjailija, joka herätti teoksellaan Lukija paljon keskustelua Saksassa vuonna 1995. Lukija onkin erikoinen kirja siinä mielessä, että sen juoni siirtyy alun rakkaustarinan jälkeen 1940-luvun Saksaan. Juoni kietoutuu tiiviisti Auschwitzin tapahtumien ympärille, kun Hannan menneisyys nostaa päätään.

Olin todella yllättynyt siitä, kuinka paljon kirja poikkesi siitä mitä olin ajatellut. Kuvittelin kirjan olevan perustarina nuoren pojan ja vanhan naisen intiimistä suhteesta, ilman sen enempiä juonenkäänteitä. Kirja olikin kuitenkin pohdiskeleva ja yllätävä tarina, jossa rakkaustarina toimi vain pohjana kerrottaessa toista merkittävämpää tarinaa. Pidin kirjasta todella paljon, sillä se onnistui kietomaan yhteen karun todellisuuden ja hellän rakkauden yhdeksi yhtenäiseksi juoneksi.

Kirja oli koskettavin ja koukuttavin kirja pitkään aikaan. Erityisesti Michaelin loputun kaipuu ja rakkaus Hannaa kohtaan, jopa tämän lähdettyä kaupungista ilmoittamatta ja jouduttua oikeuden eteen Auscwitzin tapahtumien johdosta. Michael jatkoi kyllä Hannan lähdön jälkeen elämäänsä, mutta silti Hanna onnistui aina nousemaan pinnalle hänen muistoistaan. Michaelin rakkaus ei loppunut edes Hannan joutuessa vankilaan, vaan hän päätti jatkaa heidän yhteistä harrastustaan ja lukea nauhalle kirjoja Hannaa varten ja lähettää ne vankilaan. Michaelin tunteet eivät silti olleet yksiselitteisiä: hän yritti unohtaa Hannan kokonaan, tuomita hänet hänen tekemistään vääryyksistä, mutta samalla rakastaa häntä.

" Jos tuomitsin sen niin kuin se kuului tuomita, ei jäänyt tilaa ymmärtämykselle. Mutta samalla halusin ymmärtää myös Hannaa; ellen ymmärtäisi, se merkitsisi, että taas kerran pettäisin hänet. En pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Halusin samalla kumpaakin: ymmärtää ja tuomita. Mutta niitä kahta ei voinut yhdistää. " Lainaus kirjasta sivulta 164

Kaikista koskettavinta kirjassa on kuitenkin sen loppu, Michaelin mennessä vankilaan ja hänen tajutessa Hannan viimeisetkin salaisuudet. En olisi ikinä odottanut kirjalta näin paljon, enkä olisi voinut kuvitella, että joku kirja olisi näin koukuttavaa luettavaa. Kirja kuitenkin nousi ehdottomasti parhaiden lukemieni kirjojen joukkoon ja suosittelen sen lukemista ehdottomasti kaikille. Täytyy vielä näin lopuksi myöntää, että kirja on yksi niistä harvoista kirjoista, joka sai kyyneleet silmiin ja luulen että se kertoo melko paljon Schlinkin kirjoittajantaidoista.