Lainaus kirjasta sivulta 27
Kirja kertoo pääasiassa kahdesta sodan yhdistämästä ystävyksestä, Archiesta ja Samadista. Tarinaan liittyy tietysti vahvasti myös näiden kahden miehen perhe, "ei-haluttu" tuttavuus erään perheen kanssa, sekä geenimanipuloitu hiiri.
Kirjan tärkeänä teemana on maahanmuuttajien elämä sekä sopeutuminen uuteen maahan. Myös uskonnolliset ja poliittiset asiat ovat paljon esillä kirjassa. Kirjaa voisi sanoa melko sivistäväksi, sillä tämän lisäksi se kertoo Intian sepoykapinasta, sekä muista historiallisista tapahtumista. Itse en välittänyt erityisesti noista uskonnollisista ja yhteiskunnallisista asioista, mutta esimerkiksi historialliset tapahtumat olivat mielenkiintoisia.
Koko kirja ei tietenkään pyöri näiden aiheiden ympärillä, vaan se kertoo myös nuoren ihmisen elämästä ja sen tuomista "vaikeuksista", aikuisen ja vanhemman vastuusta sekä oikeastaan koko perheen arjesta.
Smithin kerronta kieppuu nykypäivän ja menneen välillä, vaihdellen menneeseen ja taas takaisin, melko rönsyilevästi. Koko kirjan kerronta onkin hyvin vaihtelevaa, mutta ei silti sekavaa.
Olin melko innoissani alkaessani lukemaan kirjaa, en kyllä tarkalleen tiedä miksi, mutta odotin kirjalta melko paljon. Alku tuntui hitaalta ja aloin pian lukiessani odottamaan, että mielenkiintoni kirjaa kohtaan todella heräisi, mutta se ei herännyt. Arvelen, että kirjan aihe ei vain ollut oikeanlainen minulle, jonka vuoksi kirja ei mitenkään erityisesti säväyttänyt. Vielä on kuitenkin jäljellä Smithin toinen kirja eli Kauneudesta, joka on myös listalla. Toivottavasti kirja on minulle oikeanlainen.
Ovatko muut lukeneet jomman kumman kirjan ja mitä piditte siitä?
Minä luin Valkoiset hampaat kauan sitten ja englanniksi. Pidin siitä tosi paljon, mutta hidas luettava se kyllä oli! Pyrin tänä vuonna vihdoin lukemaan Kauneudesta sekä Nimikirjoitusmiehen.
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut Valkoiset hampaat joskus aikoja sitten. Olisinko ollut lukiossa tai peräti yläasteella. En oikein pitänyt kirjasta. Syitä en enää osaa jäsennellä, mutta saattaapa olla niin, että aihe ei vain kiinnostanut ollenkaan. (En siis ole mikään hirveän suuri fani "realistiselle kirjallisuudelle" vaan koen ne usein jotenkin uuvuttavina. Luin tuolloin muutenkin paljon vähemmän kirjoja, joten tämä kirja on varmaankin ollut vielä suurempi pettymys juuri siksi, että siihen on kulunut paljon lukuaikaa mutta ne ole saanut kirjasta "mitään". Mutta joo, kirja itsessään on varmaankin ihan hyvä, ei siinä mitään. Ei vain minun makuuni.
VastaaPoistaKaroliina: Olen samaa mieltä siitä, että kirja oli erittäin hidas luettava! Itse en pitänyt kirjasta, mutta uskon että moni muu on pitänyt. :)
VastaaPoistaSonja: En myöskään pitänyt kirjasta ja olet ihan oikeassa että kirjaan kului paljon aikaa. Mutta pidän lohtuna sitä että tutustuin uuteen kirjailijaan! Ja mistä tietää vaikka pitäisin muista hänen kirjoistaan. :)
Hei, luin jokunen vuosi sitten Valkoiset hampaat, kun se oli tenttikirjana opinnoissani ja pidin kyllä kirjasta, sen tunnelmasta, huumorista ja monikulttuurisuuden teemasta. Voisin joskus lukea uudestaankin, kun en enää niin hyvin muista sitä. Yritin myöhemmin lukea Nimikirjoitusmiestä, mutta siihen en päässyt ollenkaan sisälle.
VastaaPoistaSara: Mukava tietää että joku on pitänyt kirjasta! Itse en ole Nimikirjoitusmieheen vielä törmännyt saati lukenut. :)
VastaaPoista