" Selittää! Pyytäkää miestä selittämään, kuinka hän putosi helvettiin! Selittää, että asetan hänet etusijalle! En ole milloinkaan asettanut häntä etusijalle sen paremmin kuin hengittämistä. Minulle ei ole olemassa ketään muuta naista kuin hän. Koskettaisin mieluummin hänen kuollutta kättään kuin koskettaisin ketään elävää naista. "Middlemarch kietoo yhteen monien erilaisten ihmisten ilot ja surut. Päähenkilö Dorothy on kapinallinen nuori nainen, joka päätyy naimisiin vanhan Casaubonin kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan täysin vastaa Dorothyn odotuksia, mutta kuuliaana naisena hän yrittää auttaa parhaansa mukaan aviomiestään. Casaubonin kuoleman jälkeen Dorothyn elämään ilmestyy kuitenkin uusi ihastus, jonka seurauksena hänen elämänsa suunta muuttuu täysin. Samaan aikaan Tohtori Lydgate huomaa kauniin Rosamundin ja pahaa aavistamatta menee tämän kanssa naimisiin. Onnea ei kuitenkaan kestä kauan, sillä Lydgate velkaantuu ja joutuu ongelmiin, eikä hänen vaimonsa aio tukea miestään. Ympäri Middlemarchia ihmiset joutuvat valintojen eteen, kukin selviten omalla tavallaan.
Middlemarch on mielestäni tyypillinen 1800-luvun romaani, jonka aiheet sivuavat samoja aiheita kuin esimerkiksi Jane Austenin romaanit. Pääteemana on saavuttamaton rakkaus, joka ilmenee pieninä keskinäisinä hetkinä, katseina tai hymyinä. Kirjan edetessä esteet kuitenkin alkavat väistymään ja yhteiselämä alkaa näyttää todennäköiseltä. Kirjan lopussa parit lopulta saavatkin toisensa, mutta tästä yhteisonnesta ja -elämästä kerrotaan kuitenkin hyvin vähän. Ehkä lukijan on itse tarkoitus luoda oma mielikuvansa kirjan lopusta.
Kiinnitin huomiota kirjassa erityisesti sen monenlaisiin naishahmoihin. Päähenkilö Dorothy halusi aina toimia muiden parhaaksi ja oppia samalla mahdollisimman paljon hyödyllisiä taitoja. Rosamund taas oli hyvin itsekäs ja lapsenmielinen, eikä pyrkinyt auttamaan lähimmäisiään (ei edes miestään) kun tämä olisi tarvinnut vaimonsa täyden tuen. Melko vähän kirjassa esiintynyt Rouva Bulstrode (Harriet) oli yksi lempihenkilöistäni, sillä hän oli rehellinen ja hyväsydäminen. Kun Harriet oli kuullut asioita miehensä menneisyydestä, hän ei pelännyt kohdata näitä asioita, vaan tarvitsi hetken itselleen ymmärtääkseen asian, ja palasi sen jälkeen miehensä rinnalle melkeinpä täysin luottavaisena.
Kaiken kaikkiaan Middlemarch on romaani, josta ei puutu sydänsuruja ja rakkautta. Jos Jane Austenin kirjat ovat lähellä sydäntä, niin suosittelen ehdottomasti myös tämän kirjan lukemista. Odotan myös innolla George Eliotin Mylly joen ranalla lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos! :)